Sain taannoin kutsun erääseen kauppaan tutkimaan, mistä heidän tuotepuutteensa johtuvat. Siispä aloitimme aamulla kuudelta, ajoimme tiedot järjestelmäämme ja aloimme osastovastaavan kanssa käydä tuotepuutteita yksi kerrallaan läpi.

Tunsin osastovastaavan ennestään ja tiesin hänen olevan särmä, mutta silti huomasin nopeasti, että jokin on pielessä. Hyvin monet tuotteet olivat loppuneet tilapäisesti, jolloin osastovastaava vain totesi että niitä tulee tänään, huomenna, ylihuomenna tai niitä varmaan tilataan tänään. Siispä voimme siirtyä seuraavaan tuotteeseen.

Vaikka tuotepuutteille oli erilaisia syitä, niille oli oikeasti vain yksi juurisyy: sen sijaan että ongelmiin olisi puututtu ripeästi, niihin puuttuminen laiminlyötiin.

Syy ei ollut osastovastaavassa, joka kuten todettu, oli särmä. Hänellä ei vain ollut tarpeeksi tietoa tehdäkseen oikeita ratkaisuita. Tuotepuutteita luultiin satunnaiseksi ongelmaksi, joka tapahtuu kerran ja korjaantuu kun tuotteita saapuu jälleen kauppaan. Oikeasti tuotepuutteet ovat useimmiten toistuvia, systeemisiä ongelmia, jotka jatkuvat samoilla tuotteilla, kunnes ongelman aiheuttaja korjataan tai myynti pienenee tilausmäärien tasolle. Vaikka tuotetta tulisi tänään kuormassa, se ei lohduta asiakasta, joka olisi halunnut ostaa sen eilen, varsinkin jos sama toistuu joka viikko, kuten yleensä tapahtuu.

Kaupan alalla on useita vastaavanlaisia ongelmia, joihin on totuttu. Jopa esimiestasolla mantrana kuulee, miten ”Hävikkiä tulee, sitä saa tulla ja sitä pitää tulla. Jos ei ole hävikkiä, ei ole myyntiä.” Usein hävikin vähentämisestä puhuessa saa vastauksen, että hävikkiähän tulee aina, eikä siitä päästä koskaan eroon. Niin varmasti onkin, mutta onko se syy olla vähentämättä hävikkiä? Jos hävikki pienenee ja tuotepuutteet eivät kasva, kukapa ei sellaista haluaisi?

Philip Crosby totesi vuonna 1979, että laatu on ilmaista. Hänen ajatuksensa oli, että laadun parantamisen kulut ovat pienemmät kuin siitä saadut hyödyt, minkä lisäksi yritys saa hyötynä paremman laadun kerrannaisvaikutukset. Sama periaate pätee myös kaupassa, sillä esimerkiksi hävikin vähentäminen ei oikein tehtynä lisää työmäärää, vaan vähentää sitä. Totta, ensimmäiset neljä viikkoa vaativat lisää tunteja, sillä prosessin käynnistäminen nollasta vaatii aikaa. Ensimmäisestä päivästä alkaen aletaan kuitenkin säästää aikaa. Miten? Yksinkertaista: kaikki hävikkituotteet on pitänyt hyllyttää ja merkata hävikkiin. Suurin osa on pitänyt lisäksi punalaputtaa. Näihin kolmeen vaiheeseen menee aikaa yhteensä keskimäärin 15 sekuntia / tuote. Jos hävikki pienenee neljällä tuotteella, aikaa säästyy minuutti. Kuulostaa uskomattomalta? Kokeile ja ota aikaa.

Koska ihmiset suosivat voimakkaasti tätä hetkeä sen sijaan että investoisivat tulevaisuuteen, monessa kaupassa tehdään töitä tehottomilla tavoilla, jotta jokapäiväiset työt saadaan tänään tehtyä. Huomisen ongelmat ovat huomisen ongelmia. Tämän seurauksena kaupoissa tehdään joka ikinen päivä turhaa työtä, joka olisi voitu ehkäistä pienin panostuksin ja laadukkain prosessein.

Tuotepuutteita kartoittaessamme saimme tuoreosastoilla kartoitettua 123 tyhjää hyllypaikkaa. Teollinen, pakaste ja juomat kasvattivat määrän 182:n. Syiden selvittäminen ja korjaaminen vei aikaa noin 40 sekuntia / tuote, Yhteensä käytimme aikaa hieman päälle pari tuntia, joiden seurauksena kaupassa on jatkossa 151 tyhjää hyllypaikaa vähemmän (kaikki eivät olleet korjattavissa). Työntekijän palkassa se maksoi 40 senttiä / tuotepuute ja hän osaa tehdä työn jatkossa itse. Hyvä investointi.