Kuuntelin Jeffrey R. Coxin mainiota ja seikkaperäistä kirjaa Guadalcanalin taistelusta. Eräs tapaus osoittaa, miten moni asia voi mennä pieleen pelkästään siksi, että toimintaa ei ole standardoitu.

Japanin laivaston voitettua Yhdysvaltain laivaston Savo-saaren taistelussa Yhdysvallat ei ollut halunnut haastaa sitä uudestaan. 11.10.1942 amiraali Norman Scott oli kuitenkin toista mieltä. Hän oli harjoittanut laivojaan ahkerasti, keskittyen ennen kaikkea yötaisteluun, jossa japanilaiset olivat parempia. Scottilla oli myös käytössään uusi, entistä parempi tutka, kun taas japanilaiset joutuivat luottamaan silmiinsä. Hänen miehensä olivat siis valmiit.

11.-12.10. välisenä yönä Scottin laivat olivat partioimassa Guadalcanalin edustalla. Tiedustelukone havaitsi japanilaiset ja ilmoitti havainnostaan: ”1 suuri, 2 pienempää alusta, yksi kuusi mailia pohjoiseen Savo-saarelta. Tutkimme tarkemmin.” Viesti ei oikein avautunut. Yksi kuusi? Mitä se tarkoittaa? 16 mailia, vai yksi laiva kuuden mailin päässä? Mitä suuri tarkoittaa? Taistelulaivaa? Liikkuvatko nuo laivat ja mihin suuntaan? Standardoitu ilmoitus olisi estänyt nämä epäselvyydet.

Scottin laivat partioivat yhtenä jonona. Koska he olivat menossa ulos alueelta, Scott määräsi 180 asteen käännöksen. Hänen käskynsä oli kuitenkin epäselvä, sillä sen pystyi tulkitsemaan kahdella tavalla: joko kaikki laivat kääntyvät yhtä aikaa, tai ensimmäinen laiva kääntyy ja muut seuraavat sitä kuten juna. Kaikki laivat toimivatkin jälkimmäisellä tavalla, paitsi Scottin oma lippulaiva, joka oli muodostelman neljäs. Tästä syystä muodostelma hajosi kahteen osaan, eikä kukaan tiennyt, mitä tapahtui kolmelle ensimmäiselle laivalle, tai missä ne olivat.

Pian tämän jälkeen ensimmäinen laiva havaitsi vihollisen tutkassa 25 kilometrin päässä. Tietoa ei välitetty Scottille. Pari muutakin laivaa havaitsi viholliset, mutta nekään eivät ilmoittaneet. Vasta 16 minuuttia ensimmäisen havainnon jälkeen tieto ilmoitettiin, mutta unohdettiin kertoa etäisyys, kurssi ja nopeus. Scott ei tiennyt, olivatko havaitut laivat omia, vai vihollisen, sillä hän ei vieläkään tiennyt, mihin kolme ensimmäistä laivaa katosi.

Muutaman minuutin päästä toinen laiva ilmoitti ”Viisi rosvoa suunnassa 065”. Termi ”rosvo” tarkoittaa lentokonetta, ei laivaa. Tutka oli niin uusi, että standardoitua termistöä ei vielä ollut. Scott ihmetteli, onko alueella lentokoneita. Suunta puolestaan ei kertonut, tarkoittiko laiva kompassisuuntaa, vai suuntaa heidän kurssiinsa nähden. Hän erehtyi luulemaan sitä kompassisuunnaksi, joka olisi looginen, mutta se tarkoittaisi, että laivat ovat omia.

Scott yritti selvittää, ovatko laivat todellakin heidän. Hän lähetti viestin kolmea kadonnutta laivaa johtavalle kommodorille: ”Oletteko palaamassa muodostelman kärkeen?” Kommodori ei ymmärtänyt viestiä. Haluttiinko hänen liittyvän muodostelman kärkeen, missä he olivat olleet, vai hännille, jonka lähellä he olivat? Hän vastasi ”Kuittaan. Tulen kärkeen oikealta puolelta.”

Näiden kolmen laivan piti väistää muita laivoja, joten kommodori hidasti. Yksi hävittäjistä ihmetteli, miksi heidän piti hidastaa. Sen kapteeni päätteli, että he ovat hyökkäämässä japanilaisten kimppuun, jotka he olivat nähneet tutkassa jo pitkään. Niinpä hän määräsi täyttä eteen päästäkseen ampumaan torpedoja, ilmoittamatta kenellekään ja hämmästyi, kun kukaan ei seurannut.

Scott ei uskaltanut käskeä tulenavausta. Hän oli ennen taistelua ohjeistanut, että laivat saivat hyökätä vihollisen kimppuun oma-aloitteisesti ilman hänen käskyään, mutta kapteenit eivät uskaltaneet toimia. Risteilijä Helena oli ilmoittanut havainneensa vihollisia ja halusi nyt ampua, joten se pyysi Scottilta lupaa. Koska Scott ei vastannut, Helena pyysi uudestaan lupaa viestillä ”Interrogatory Roger?”, jonka voi kääntää suurin piirtein ”Onko kaikki kunnossa?”. Viesti oli jälleen epäselvä, joten Scott tulkitsi sen tarkoittavan, oliko Helenan ensimmäinen viesti tullut perille ja vastasi ”Kyllä”. Scottin hämmästykseksi Helena aloitti tulituksen välittömästi ja siihen yhtyivät kaikki muutkin laivat. Hän yritti vielä lopettaa tulituksen siinä onnistumatta. Kaikesta sekaannuksesta huolimatta amerikkalaisten yllätys onnistui ja japanilaiset lyötiin.

Tilanteeseen liittyy kuitenkin vielä yksi sekaannus. Japanilaiset nimittäin näkivät amerikkalaiset jo kaukaa, mutta luulivat niitä omiksi laivoikseen. Jopa silloin, kun heitä alettiin ampua, japanilaisia johtava amiraali Goto luuli ensin tulitusta ukkoseksi ja saatuaan kuolettavan osuman luuli omien ampuneen häntä.

Scott oli valmistautunut taisteluun niin hyvin kuin oli mahdollista, mutta tositilanne tuotti nipun uusia yllätyksiä, joita Scott ei osannut ennakoida. Hän oli kuitenkin innokas oppimaan virheistään, jotta seuraavalla kerralla ei toistettaisi samoja virheitä, mutta valitettavasti hän ei päässyt enää komentamaan uutta osastoa. Hänen kohtalonsa oli toimia apulaiskomentajana osastossa, jonka komentaja teki samat virheet uudestaan, sekä muutamia uusia niiden päälle, joten molempien komentajien kohtalo oli kaatua taistelussa.